Tekstit

Korianteri

Kuva
Sinä päivänä olin tehnyt pitkää päivää kirjastossa, ja ollessani juuri laittamassa hyllyyn paikalleen paksua Suomi-Hollanti-Suomi -sanakirjaa sinä kurottauduit sulokkaasti ohitseni ottaaksesi saman teoksen. Hajuvetesi taivaallisen sitruksinen tuoksu ympäröi minut, ja kuin elokuvissa katseemme kohtasivat. Aika pysähtyi, universumi etsi uutta paikkaansa, sitten pudotin paksun sanakirjan avonaisten sandaalien somistamille varpaillesi. Hetkeä myöhemmin asetellessani jääpussia mustuneiden varpaittesi päälle kysyin nimeäsi ja ehdotin, että korvaukseksi aiheuttamastani vammasta veisin sinut kahville, sanoit, että et oikeastaan välittänyt kahvista, mutta ehkä keksisin jotakin vastaavaa  vastasin, että eihän kahvia voi mitenkään millään korvata  sanoit, että miten olisi vaikka illallinen  vastasin, että illallinen ei ole lainkaan verrattavissa kahviin  sanoit, että pitääkö minulle rautalangasta vääntää vastasin, että mitä oikein tarkoitat  sanoit, että etkö tosia...

Kriminaalin kaanin huligaaniklaani

Kuva
Olen matkallani etsimässä järkeä ja mieltä, matkallani, joka ei katso aikaa, ei paikkaa, ja tänään olen lukuisten harharetkien jälkeen vihdoin saapunut yhdelle suunnitelluista kohteistani. Viimeaikaisten tapahtumien jälkeen olen päättänyt, että tarvitsen omaa aikaa, rauhaa ja hiljaisuutta. Olen siis matkustanut paikkaan, jossa minun ei tarvitse tavata yhtään ketään. Mongolia! Gobin autiomaa, yksi maailman suurimmista aavikoista, täydellinen pitkiä meditatiivisia kävelyretkiä varten. Olen tarponut eteenpäin laskelmieni mukaan joitakin tunteja, ja voisin vaikka vannoa, etten ole edennyt aavikolla kuin muutamia kymmeniä metrejä. Ympärilläni avautuu muuttumaton maisema, joka muodostuu yksinomaan hiekasta.  Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, en välitä hiekasta. Se on pölisevää ja irtainta ja tunkeutuu joka paikkaan, ja juuri nyt se on tunkeutunut kenkiini. Pysähdyn tyhjentämään kenkäni ja ottamaan huikan vesipullosta. Aavikko on ankara ja karu paikka, ja ilman tätä elämälle...

Mitä Marilyn tekisi

Kuva
  Olen matkallani etsimässä järkeä ja mieltä, matkallani, joka ei katso aikaa, ei paikkaa, ja tänään olen lukuisten harharetkien jälkeen vihdoin saapunut yhdelle suunnitelluista kohteistani. Hollywood, 29.2.1956. Olen kulkenut ajassa taaksepäin tavatakseni erään vanhan ystäväni, jossa ruumiillistuu peroksidiblondius ja naiivi sulokkuus. Hän on elokuvatähti, jonka suonissa virtaa glamour ja kimallus, ja jonka varjoon me kaikki muut auttamatta jäämme. Saavun hänen asunnolleen, koputan ja luvan saatuani astun sisään. Siinä hän on… Kert Oja: … Marilyn Monroe! Marilyn Monroe: Hei, Kert! Kert Oja: Valmiina? Marilyn Monroe: Aina valmiina! Kert Oja: Sitten mennään! Marilyn Monroe: Odota hetki! Onhan sinulla hamekangasta valmiina? Kert Oja: Hamekangasta? Marilyn Monroe: Tänään on karkauspäivä, ja naisilla on oikeus kosia. Jos meinaat vastata kieltävästi, joudut antamaan hamekangasta kosijalle. Äläkä katso minua tuolla ilmeellä, minä olen jo naimisissa, höpsö. Kert Oja: On siinäki...

Oletko nähnyt tätä miestä?

Kuva
  Katso tätä kuvaa, tarkasti. Näetkö tämän virnuilevan pellen? Tiedätkö, mistä voisin hänet tavoittaa? On ensiarvoisen tärkeää, että saan hänet käsiini, sillä hän on tehnyt anteeksiantamattoman rikoksen! Ai että kuka olen? Olen Apophis, Kleopatran entinen ylin hoviherra, sittemmin pelkkä kätyri, jonka tehtäväksi määrättiin toimittaa tämä aikamatkaava lurjus kuningattarelle. Tämä kyseinen pösilö aiheutti suurta häiriötä hovissa vieraillessaan. Moitti valtiattareni poukkoilevaa politiikkaa, jatkuvasti vaihtuvia poikaystäviä, ja mikä pahinta, hänen nenäänsä. Kleopatran nenän arvostelu oli valtava virhe. Pelkästään nenän mainitseminen oli kolossaalinen kämmi. Voisi olettaa, että herra olisi tajunnut olla kommentoimatta näkemäänsä jättiklyyvaria! Niin että mistäkö sain tämän kuvan? Mies pudotti sen paetessaan kuningattaren henkivartijoita. Näyttää siltä, että hän on jotenkin itse ottanut kuvan itsestään; taustalla näkyy vaatimaton aita, ja hän vaikuttaa kärsivän jonkinlai...

Punainen lanka

Kuva
  Kuu kumottaa Korvatunturin yllä, lumihiutaleet leijailevat hiljalleen yli öisten metsien. Tuvan ikkunasta kajastaa kutsuva kynttilänvalo, ja sisällä lämpimässä Joulupukki on valmistautumassa huomisen jouluaaton koitoksia varten. Takkatuli on päässyt sammumaan, ja pukki seisoo peilin edessä harjoittelemassa. Joulupukki: Kiitos kiitos, kiltit lapset, kirkassilmät, silkohapset! Hyvinhän tämä sujuu, ulkomuistista. Tyytyväisenä Joulupukki kävelee pöydän ääreen ja kurottuu ottamaan lautaselta piparkakkua. Yhtäkkiä hän pysähtyy kuuntelemaan outoja ääniä. On kuin joku kävelisi talon katolla. Joulupukki kiirehtii takan luo ja kuuntelee tarkemmin. Toden totta, savupiipusta kuuluu puhetta, on kuin joku lausuisi katolla ääneen runontapaista: olen matkallani etsimässä järkeä ja mieltä, matkallani, joka ei katso aikaa, ei paikkaa PUMPS, humahdus, tömähdys, ja noen mustaama hahmo tupsahtaa esiin savupiipusta, kierii läpi tuvan ja törmää keinutuoliin. Joulupukki: Oh-hoh hoo, kautta por...