Punainen lanka

 

Kuu kumottaa Korvatunturin yllä, lumihiutaleet leijailevat hiljalleen yli öisten metsien. Tuvan ikkunasta kajastaa kutsuva kynttilänvalo, ja sisällä lämpimässä Joulupukki on valmistautumassa huomisen jouluaaton koitoksia varten. Takkatuli on päässyt sammumaan, ja pukki seisoo peilin edessä harjoittelemassa.

Joulupukki: Kiitos kiitos, kiltit lapset, kirkassilmät, silkohapset! Hyvinhän tämä sujuu, ulkomuistista.

Tyytyväisenä Joulupukki kävelee pöydän ääreen ja kurottuu ottamaan lautaselta piparkakkua. Yhtäkkiä hän pysähtyy kuuntelemaan outoja ääniä. On kuin joku kävelisi talon katolla. Joulupukki kiirehtii takan luo ja kuuntelee tarkemmin. Toden totta, savupiipusta kuuluu puhetta, on kuin joku lausuisi katolla ääneen runontapaista:

olen matkallani etsimässä järkeä ja mieltä, matkallani, joka ei katso aikaa, ei paikkaa

PUMPS, humahdus, tömähdys, ja noen mustaama hahmo tupsahtaa esiin savupiipusta, kierii läpi tuvan ja törmää keinutuoliin.

Joulupukki: Oh-hoh hoo, kautta poronkellojen kilinän, mitä tämä tällainen touhu on!

Kert Oja: Ja tänään olen lukuisten harharetkien jälkeen vihdoin saapunut yhdelle suunnitelluista kohteistani! Ja siinä rytäkässä kolhinut itseni. Auts.

Joulupukki: Käypä tänne istumaan, kiikkutuoliin, annapa kun autan vähän.

Kert Oja: Kiitoksia, otteeni lipesi. Olen vähän pyörällä päästäni.

Joulupukki: Savupiippusukellus vaatii harjoittelua, ystävä hyvä.

Kert Oja: Armollinen majesteetti, tulin tänne tapaamaan teitä, joulun kuningasta, eli… Joulupukkia? Kulkuset kiliskööt, taisin kääntyä vahingossa oikealla kun olisi pitänyt kääntyä vasemmalle. En minä tänne ollut tulossa, olin matkalla Betlehemiin.

Joulupukki: Betlehemiin?

Kert Oja: Vuonna nolla.

Joulupukki: Vuonna nollako? Se selittänee sen, miksi olet pukeutunut itämaan tietäjäksi, paperikruunuineen kaikkineen. Ei, olet Korvatunturilla, jouluaaton aattona, vuonna 2023.

Kert Oja: No voihan villasukka. Olen sekä väärässä paikassa että väärässä vuodessa.

Joulupukki: Saako olla pipari? Entä vähän glögiä?

Kert Oja: Kiitos, mutta oiva ukki, eikö sinulla ala olla jo kiire?

Joulupukki: Kiire?

Kert Oja: No lahjoja jakamaan. Kilteille pilteille.

Joulupukki: Ei tässä mikään kiire ole.

Kert Oja: Vaikka on jo melkein aatto. Keskiyö lähestyy.

Joulupukki: Hyvin on aikaa jäljellä.

Kert Oja: Kerrohan minulle, että miten on edes mahdollista, että ehdit yhden vuorokauden aikana jakamaan lahjoja koko maailmalle?

Joulupukki: Kerro sinä ensin minulle, miten ajattelit matkustaa ajassa taaksepäin?

Kert Oja: Ai olenko muka väittänyt, että matkustan ajassa taaksepäin?

Joulupukki: Sanoit juuri äsken itse niin.

Kert Oja: No niinpä tietenkin. Se on aika — sanoisinko, että eriskummallinen – tarina. Yksinkertaistetusti minä vain ajattelen jotakin aikaa ja paikkaa, ja päädyn sinne.  

Joulupukki: Kerrassaan merkillistä. Jos minulla olisi kykysi, säästäisin runsaasti aikaa, poroja ja Joulumuorin hermoja.

Kert Oja: Voi pukki, minun on tunnustettava, että olen eksynyt harhapoluille, olen kuin Theseus labyrintissa, mutta vailla punaista lankaa! En enää ehdi Betlehemiin ajoissa…

Joulupukki: …itämaan tietäjät saapuivat perille vasta loppiaisena…

Kert Oja: … ja minä niin halusin nähdä enkelit ja laulaa yhdessä taivaallisen sotajoukon kanssa! En tiedä, mikä olisi seuraava kohteeni, sillä minun on pysähdyttävä pohtimaan sitä pidemmäksi aikaa sekä hankittava hyödyllisiä taustatietoja. En voi jäädä Korvatunturin kyökkiin kärvistelemään, mutta silti olen jumissa täällä, väärässä ajassa ja paikassa!

Joulupukki: Noh, noh, kyllä se siitä, asioilla on tapana ratketa. Haluatko nenäliinan, niitä on tuossa pöydällä peilin edessä.

Kert Oja: Herranen aika, naamani on musta kuin tiernapojalla ennen mielensäpahoittamisaikaa!

Joulupukki: Minähän sanoin, että savupiippusukellus vaatii harjoittelua.

Kert Oja: Eikä noki irtoa edes hinkaamalla! Jo riitti! En ala enää!

Joulupukki: Kuule, kun olet ensin vähän rauhoittunut, kerrohan, mitä sinä olet toivonut tänä vuonna itsellesi joululahjaksi?

Kert Oja: Tänä jouluna toivoisin joululahjaksi vain, että saisin kiinni punaisesta langasta.

Joulupukki: Se on viittä vaille jouluaatto, ja minusta tuntuu, että minulla on sinulle jotakin täällä säkissäni, odotas kun kaivelen. Ahaa! Tässä se on, joululahjasi!

Kert Oja: Minulleko?

Joulupukki: Avaa se! En koskaan saa nähdä, kun lahjoja aukaistaan, sillä olen aina niin kovalla kiireellä menossa seuraavaan kohteeseen. Haluaisin kerrankin nähdä ilahtuneen ilmeen lahjansaajan kasvoilla.

Kert Oja: Kiitos kovasti. Avaanko siis nyt heti? Onpa koreaa kultapaperia, ei tällaisia lähimarketissa myydä. Hyvin teipattu ja sidottu, olisiko saksia, no niin. Paketista paljastuu… punainen lankakerä.

Joulupukki: ... ?

Kertoja: ... ...

Joulupukki: ... ?!?

Kert Oja: Kiitos kovasti, tällaista olen aina halunnut.

Joulupukki: Ole hyvä! Hienoa, että kelpaa! Tee-se-itse -lahjat ovat kovasti muotia näinä päivinä. Uskoakseni jossakin säkin uumenissa on sinulle toinen lahja, jossa on puikot…

Kert Oja: Tee-se-itse… punainen lanka. Yrität siis sanoa, että punaisen langan löytäminen ja sen selvittäminen on minun itseni vastuulla. Että olen oman kohtaloni herra, että vain minä voin päättää asioistani, että pelkästään minä itse seison menestykseni tiellä?

Joulupukki: Niin, tai sitten teet villasukat, tai kaulurin, ihan miten vaan.

Kert Oja: Tämä lanka saa minut tuntemaan oloni sellaiseksi, että voisin valloittaa koko maailman!

Joulupukki: Jaa. No, hyvä, että osui kohdalleen, lahjan antaminen on välillä aikamoista arpapeliä.

Kert Oja: Alkaa olla myöhä, on aika lähteä. Mitenköhän linja-autot kulkevat tähän aikaan, varmaan vähän huonosti, täällä syrjäkylillä kun ollaan.

Joulupukki: Mitä jos minä tarjoaisin sinulle kyydin, avustaisin hieman sinua aikatarinassasi. Nyt on melkein jouluaatto, ja aattona ilmassa on aivan erityistä taikaa.

Kert Oja: Se olisi aivan loistavaa! Saada kyyti itseltään punanutulta, lahjapakettien salamyhkäiseltä kuljettajalta!

... ... ....

Vähän myöhemmin, Joulupukin porojen vetämässä reessä, jossakin metsässä Suomen ja Venäjän rajavyöhykkeellä.

Joulupukki: Hoh hoh hoo!

Kert Oja: Ja kohta luona kuusen, taas juhlaa viettää voi, taas lahjakääröt aukaistaan… ja Rajavartiolaitoksen pysähtymiskäsky soi?

Maastoauto pysäyttää Joulupukin reen. Rajavartija nousee autosta ja valaisee taskulampulla matkantekijöitä.

Rajavartija: Hyvää iltaa, saisinko nähdä henkilöpaperinne? Pukkihan se siinä, jatkakaa toki matkaanne, mutta hetkonen, teillä on kyytiläinen mukananne. Hei, te siellä, astukaa alas reestä ja todistakaa henkilöllisyytenne!

Kert Oja: Voi ei, minulla ei ole passia mukana!

Rajavartija: Tulossa metsien kautta luvatta maahan? Luonnollisesti Joulupukkia ei pidättele ukset, lukot eikä Rajavartiolaitos, mutta te olette asia erikseen. Oletteko tietoisia siitä, että olette juuri tehnyt rajarikoksen? Rajavyöhykkeellä liikkumiseen tarvitaan erillinen lupa!

Kert Oja: Voin selittää kaiken!

Rajavartija: Minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ohjata teidät vastaanottokeskukseen ja käynnistää kanssanne turvapaikanhakuprosessi!

Kert Oja: Mutta kun minä en ole jäämässä tänne, vaan yritän vain käyttää Suomea kauttakulkumaana muualle Eurooppaan!

Rajavartija: Miksi olette pukeutunut lakanaan ja paperikruunuun ja mustannut naamanne? Yritättekö huijata viranomaisia peittelemällä henkilöllisyyttänne?

Kert Oja: Katsokaas, kun minä olin matkalla antamaan lahjuksia eräälle kapinajohtajalle, ja aioin liittyä hänen laulavaan lennostoonsa, mutta käännyin vahingossa vasemmalle kun olisi pitänyt mennä oikealle, ja päädyin punanuttuisen salakuljettajan rahtaamana itärajalle.

Rajavartija: Kuulostaa siltä, että tämä joulu menee virsien veisaamisen sijaan tiilenpäitä lukiessa!

Kert Oja: Ei! Odottaa, kun selitän! Olen matkallani etsimässä sitä ja tätä, matkallani, jolla ei ole päätä eikä häntää…

Rajavartija: Tulkaapa nyt alas sieltä reestä, ja vikkelästi!

Joulupukki: Kas, kello lyö keskiyötä! On jouluaatto ja työ voi alkaa! Hop, Petteri, hop, Kipinä, hop, Salama…

Kert Oja ja Rajavartija: Mitä oikein tapahtuu?

Joulupukki: .. hop, Tuisku, nyt noustaan ilmaan, on kiire lahjoja jakamaan! Joulun taika, tee tehtäväsi!

Kert Oja: Uaah, koko revohka nousi ilmaan!

Joulupukki: Pidä kiinni paperikruunustasi, nyt mennään!

Kert Oja: Huijuijui!

Rajavartija: Kuulkaapas nyt, ette voi kiertää rajavelvollisuuksia nousemalla ilmaan… ääh, tämä tietää taas lisää turhia paperitöitä.

Joulupukki: Hoh hoh hoo ja hyvää joulua, Rajavartiolaitos!

Kert Oja: Nousemme koko ajan korkeammalle ja korkeammalle, miten tämä on mahdollista?

Joulupukki: Minähän lupasin auttaa sinua aikatarinassasi! Jouluaattona kumoutuvat kaikki ajan ja paikan lait, ja voin antaa sinulle kyydin minne ikinä haluatkin mennä!

Kert Oja: Jaa, no kiitos vaan, mutta kuten jo sanoin, en vielä tiedä minne olen seuraavaksi menossa. Miten maankamara onkin noin kaukana?

Joulupukki: Mitä sinä toivoitkaan tänä vuonna joululahjaksi?

Kert Oja: Että saisin kiinni punaisesta langasta! Olisi selvästikin pitänyt toivoa, että saan pidettyä jalkani maan pinnalla!

Joulupukki: Kaikki vielä selkeää sinulle matkallasi! Huomasitko muuten, että lankakerä putosi juuri taskustasi ja meni reen laidan yli?

Kert Oja: Voi ei, minun on saatava siitä kiinni! Kurotan, kurotan, kurotaaaaaaaaaaahhh

Joulupukki: Putosi kyydistä koko erikoinen tyyppi! Onneksi joulun taika nappaa hänestä kiinni ja vie hänet seuraavaan kohteeseensa, missä ikinä se liekin!

Niin lensi Joulupukki rekineen jouluaattoyöhön. Ilma oli täynnä erityistä taikaa, kuun kumotusta ja lumihiutaleita, ja tuuli kuiskasi, olen poissa, matkallani, joka ei katso aikaa, ei paikkaa, matkallani etsimässä järkeä ja mieltä.

 

...

Julkaistu alun perin Rubikonin rannalla -blogissa 22.12.2023