Oletko nähnyt tätä miestä?

 



Katso tätä kuvaa, tarkasti. Näetkö tämän virnuilevan pellen? Tiedätkö, mistä voisin hänet tavoittaa? On ensiarvoisen tärkeää, että saan hänet käsiini, sillä hän on tehnyt anteeksiantamattoman rikoksen!

Ai että kuka olen? Olen Apophis, Kleopatran entinen ylin hoviherra, sittemmin pelkkä kätyri, jonka tehtäväksi määrättiin toimittaa tämä aikamatkaava lurjus kuningattarelle. Tämä kyseinen pösilö aiheutti suurta häiriötä hovissa vieraillessaan. Moitti valtiattareni poukkoilevaa politiikkaa, jatkuvasti vaihtuvia poikaystäviä, ja mikä pahinta, hänen nenäänsä. Kleopatran nenän arvostelu oli valtava virhe. Pelkästään nenän mainitseminen oli kolossaalinen kämmi. Voisi olettaa, että herra olisi tajunnut olla kommentoimatta näkemäänsä jättiklyyvaria!

Niin että mistäkö sain tämän kuvan? Mies pudotti sen paetessaan kuningattaren henkivartijoita. Näyttää siltä, että hän on jotenkin itse ottanut kuvan itsestään; taustalla näkyy vaatimaton aita, ja hän vaikuttaa kärsivän jonkinlaisesta silmävaivasta. Kuka edes ottaa kuvia omasta naamastaan? Mihin tämä maailma oikein onkaan menossa!

Luonnollisesti suosin kuvituksessa hieroglyfejä, mutta modernina miehenä ymmärrän, että naamanmaalauskuvissa on erityistä voimaa. Joten tämän kuvan inspiroimana innostuin maalauttamaan kasvokuvan kuningattaresta ja tämän lemmikkikrokotiilista Julius Antoniuksesta. Valitettavasti minä olen vastuussa Julius Antoniuksen päivittäisestä hoidosta. Mokoma vihulainen on repinyt lähes kaikki kaapuni riekaleiksi. Ellei se olisi jumalattaren suosiossa, teettäisin siitä itselleni sandaalit...




No hyvä on, nenää piti pienentää aika paljon, että se saatiin mahtumaan kuvaan!

Käskin myös hovimaalaria maalaamaan silminnäkijöiden kuvauksen perusteella tuoreen version tästä rikollisesta hulttiosta. Tilannetta todistaneiden naisten muistikuvien perusteella etsimäni henkilö näyttää muka tältä:




Pah, minä olin paikalla myös, ja tein omat havaintoni asiasta, ja voin todellakin todeta, että oikeasti hän näyttää pikemminkin tältä:





Niin, että antaa kuulua, mihin mies meni? Noh? Näytät siltä, että salailet jotakin. Eikö sinulla todellakaan ole muuta tekemistä kuin istuskella täällä joen rannalla jaarittelemassa turhia? Kakaise ulos, mistä löydän tämän miehen? Vauhdilla nyt, ennen kuin usutan Julius Antoniuksen kimppuusi.

Eli hän meni minne? Tuonneko? Siis sinne menen minäkin!




...

Julkaistu alun perin Rubikonin rannalla -blogissa 27.2.2024





Kommentit

Lähetä kommentti

Kertin muita seikkailuja

Krokotiilikuningatar

Kuva
Olen matkallani etsimässä järkeä ja mieltä, matkallani, joka ei katso aikaa, ei paikkaa, ja tänään olen lukuisten harharetkien jälkeen vihdoin saapunut yhdelle suunnitelluista kohteistani. Omassa ajassani on käyty keskustelua siitä, miten naisjohtajien tulisi käyttäytyä vapaa-ajallaan. Kukapa olisi parempi kertomaan asiasta mielipidettään, kuin yksi historian tärkeimmistä ja rankimmin bailaavista naishallitsijoista? Aleksandria! Muinaisen Egyptin vauras ja hyvinvoiva pääkaupunki 40 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Kuljen pitkin kaupungin auringonpaahtamia katuja, ohi temppeleiden, Museionin ja kirjaston, kohti suurta kuninkaallista palatsia, jonka loistossa hän asuu; dramaattinen, häikäilemätön ja julma, Ptolemaioksen suvun loppuhuipentuma, muinaisen valtakunnan viimeinen hallitsija - Kleopatra VII Filopator. Kleopatra on paennut keskipäivän hellettä kuninkaalliseen oleskeluhuoneeseensa, epäilemättä punoakseen juoniaan siitä, miten kukistaa vihollisensa tulevissa taistel...
Liity seikkailuun tästä

Punainen lanka

Kuva
  Kuu kumottaa Korvatunturin yllä, lumihiutaleet leijailevat hiljalleen yli öisten metsien. Tuvan ikkunasta kajastaa kutsuva kynttilänvalo, ja sisällä lämpimässä Joulupukki on valmistautumassa huomisen jouluaaton koitoksia varten. Takkatuli on päässyt sammumaan, ja pukki seisoo peilin edessä harjoittelemassa. Joulupukki: Kiitos kiitos, kiltit lapset, kirkassilmät, silkohapset! Hyvinhän tämä sujuu, ulkomuistista. Tyytyväisenä Joulupukki kävelee pöydän ääreen ja kurottuu ottamaan lautaselta piparkakkua. Yhtäkkiä hän pysähtyy kuuntelemaan outoja ääniä. On kuin joku kävelisi talon katolla. Joulupukki kiirehtii takan luo ja kuuntelee tarkemmin. Toden totta, savupiipusta kuuluu puhetta, on kuin joku lausuisi katolla ääneen runontapaista: olen matkallani etsimässä järkeä ja mieltä, matkallani, joka ei katso aikaa, ei paikkaa PUMPS, humahdus, tömähdys, ja noen mustaama hahmo tupsahtaa esiin savupiipusta, kierii läpi tuvan ja törmää keinutuoliin. Joulupukki: Oh-hoh hoo, kautta por...
Liity seikkailuun tästä

Ne eivät koskaan toteutuneet

Kuva
Olen matkallani etsimässä järkeä ja mieltä, matkallani, joka ei katso aikaa, ei paikkaa, ja tänään olen lukuisten harharetkien jälkeen vihdoin saapunut yhdelle suunnitelluista kohteistani. On huhtikuu vuonna 1518, ja olen Ranskassa, Amboisessa, Clos Lucén kartanon kevääseen heränneessä puutarhassa. Kävelen kohti kartanon piharakennusta ja huomaan sen oven olevan kutsuvasti raollaan. Koputan ja astun sisään ateljeehen, jonka seinät ovat täynnä toinen toistaan kiehtovampia piirroksia, maalauksia, luonnoksia, suunnitelmia. Kaiken keskellä on etsimäni henkilö, pitkä ja komea, jatkuvasti muistikirjaansa luonnosteleva, Ranskan maaseudulle elämänsä ehtoossa vetäytynyt 66-vuotias italialainen mies. Hän on taiteilija, tieteilijä, keksijä, yksi maailmanhistorian merkittävimmistä ihmisistä… Kert Oja: …Leonardo da Vinci! Leonardo: Aikamatkaaja tulevaisuudesta! Kert Oja: Te osasitte odottaa minua? Leonardo: Aah, kyllä vain. Olen ehkä jo vanha, mutta älyssäni ei ole mitään vikaa. Ajatuk...
Liity seikkailuun tästä