Krokotiilikuningatar

Olen matkallani etsimässä järkeä ja mieltä, matkallani, joka ei katso aikaa, ei paikkaa, ja tänään olen lukuisten harharetkien jälkeen vihdoin saapunut yhdelle suunnitelluista kohteistani. Omassa ajassani on käyty keskustelua siitä, miten naisjohtajien tulisi käyttäytyä vapaa-ajallaan. Kukapa olisi parempi kertomaan asiasta mielipidettään, kuin yksi historian tärkeimmistä ja rankimmin bailaavista naishallitsijoista?

Aleksandria! Muinaisen Egyptin vauras ja hyvinvoiva pääkaupunki 40 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Kuljen pitkin kaupungin auringonpaahtamia katuja, ohi temppeleiden, Museionin ja kirjaston, kohti suurta kuninkaallista palatsia, jonka loistossa hän asuu; dramaattinen, häikäilemätön ja julma, Ptolemaioksen suvun loppuhuipentuma, muinaisen valtakunnan viimeinen hallitsija - Kleopatra VII Filopator.

Kleopatra on paennut keskipäivän hellettä kuninkaalliseen oleskeluhuoneeseensa, epäilemättä punoakseen juoniaan siitä, miten kukistaa vihollisensa tulevissa taisteluissa. Huonetta vartioivat sotilaat eivät kiinnitä minuun mitään huomiota, joten hipsin varovaisesti peremmälle. En voi olla hyödyntämättä tilaisuutta tarkastella lähietäisyydeltä yhtä maailmanhistorian karismaattisimmista naisista. Ja kyllä vain, hän päihittää kaikki muut…

Kert Oja: …nenän mitalla!

Kleopatra: Olen nähnyt tämän tilanteen aikaisemmin unessa. Te ilmestytte tänne pyytämättä, ilman kunnioitusta, muka tulevaisuudesta, ja alatte suoltaa ulos höpinöitänne, välittämättä pätkääkään siitä, että olette jumalattaren edessä! Enkä koskaan muista, onko tämä hyvä vai huono tapaaminen, en siis ole varma, julistaako teidät jumalten lähettilääksi vaiko syöttää teidät krokotiileille.

Kert Oja: Ei nyt sentään krokotiileille. Sallikaa, että kerron asiani, teidän jumalattaruutenne. Olen matkustanut tänne kaukaa saadakseni vaihtaa ajatuksia kanssanne tärkeistä päivänpolttavista asiakysymyksistä… ja täytyy sanoa, että on todellinen kunnia saada vihdoin tavata teidät! Onhan tämä todella harvinaislaatuinen tilaisuus saada olla samassa huoneessa elävän jumalan kanssa, olen niin häkeltynyt, että en meinaa saada sanaa suustani, olen suorastaan mykistynyt kunnioituksesta!

Kleopatra: Voisitteko vihdoin päästää irti kädestäni ja mennä kauemmaksi istumaan?

Kert Oja: Toki, toki, kuulkaa, olisiko mitenkään mahdollista, että voisimme keskustella hetken ihan kahden kesken?

Kleopatra: Me olemme kahden kesken.

Kert Oja: Mitä nyt yksi orja pitelee päivänvarjoa, ja toinen leyhyttää raikasta ilmaa palmunlehvällä, ja kolmas soittaa sistrumia, ja neljäs tarjoilee virvokkeita, ja ylipapit kyräilevät seinustalla, ja hovineidot kuiskivat keskenään, ja kirjuri kirjoittaa kaiken muistiin, ja maalari ikuistaa tapaamistamme amforaan, ja koko hovi on kumartunut lähemmäksi kuuntelemaan, ja henkivartijalla on uhkaava ilme kasvoillaan…

Kleopatra: Kuten sanoin, me olemme kahden kesken. 

Kert Oja: Hyvä on. Suoraan asiaan siis! Aivan alkuun haluaisin keskustella hieman teidän suvustanne. Sukunne polveutuu Aleksanteri Suuren makedonialaisesta kenraalista Ptolemaios I:sestä, joka eli kolmisensataa vuotta sitten. Hänen jälkeensä on ollut laskujeni mukaan 13 Ptolemaiosta, siis ennen teidän isäänne Ptolemaiosta. Edeltäjänne oli siis Ptolemaios XII, kanssahallitsijoitanne ovat tai olivat Ptolemaios XIII, Ptolemaios XIV, Ptolemaios XV, joista osa sekä puolisoitanne että veljiänne?

Kleopatra: Niin, ja yksi on poikani.

Kert Oja: Miten erotatte eri Ptolemaiokset toisistaan?

Kleopatra: Yleensä piirrän merkin heidän tunikaansa. Ja osasta olen hankkiutunut eroon, se helpottaa loppujen tunnistamista.

Kert Oja: Kiehtovaa! Voisi kuvitella, että olisi helpompaa vain vaihtaa nimeä välillä. Mutta aateluus velvoittaa, vai kuinka?

Kleopatra: Mielikuvitus ei virtaa yhtä vahvana Ptolemaioksissa kuin kuninkaallinen veri.

Kert Oja: Te olette kuuluisa keskustelutaidostanne. Osaatte puhua seitsemää eri kieltä…

Kleopatra: Yhdeksää, mutta kukapa niitä laskee...

Kert Oja: …olette ensimmäisenä faaraona opetellut puhumaan egyptiä, jota Ptolemaios I kieltäytyi puhumasta syistä, joista kyselen häneltä tarkemmin, jahka kohtaamme... Olette yllättäneet poliittiset liittolaisenne vastaamalla heille latinaksi juuri kun he ovat pilkanneet teitä latinaksi, ja ylipäätään vaikuttaa siltä, että osaatte puhua kaikkien kanssa heidän omalla äidinkielellään. Kertokaa, mikä on saanut teidät niin innostumaan eri kielistä?

Kleopatra: En ole syntynyt kruununperijäksi, joten nuorena minulla oli aikaa opiskella. Kieliä opettelen mielelläni, sillä se on mahdollistanut kirjakääröjen lukemisen niiden alkuperäiskielellä. Ja poliittisesti ajatellen, sitä ei voi koskaan olla liian varovainen. Osaamalla heidän kieltään olen heitä askeleen edellä.

Kert Oja: Tunne vihollisesi, siis.

Kleopatra: Ja vaikken tätä haluaisi myöntää, naisena minun on oltava kaikessa miehiä parempi, mikä nyt ei ole mitenkään kovin kummoinen asia. He asettavat riman niin kovin matalalle.

Kert Oja: Olette koulutettu ja sivistynyt, karismaattinen, charmikas. Historia tulee muistamaan sen, kuinka kertakaikkisen lumoava te olette. Muistelen Plutarkhoksen sanoja, ja kyllä, teidän äänenne on kuin kielisoittimen helinää!

Kleopatra: Krääh! Yhnnnhhh. Taatelinpalanen jäi kurkkuuni kiinni! Kautta Isiksen, minua yritetään salamurhata, minua, Kleopatraa, Kemetin kuningatarta! Vartijat, heittäkää nämä orjat Niiliin krokotiileille!

Kert Oja: Ei nyt sentään krokotiileille.

Kleopatra: Ja tuokaa tänne uusia orjia, ja lisää viiniä, saan päänsärkyä tästä kaikesta hölmöilystä.

Kert Oja: Teidän jumalattomuutenne, sillä aikaa kun vartijat raahaavat palveluskuntaanne ulos, puhutaanpa hetki lisää tiedosta, eli kirjoista, eli oikeastaan kirjastoista, ja niistä suurimmasta, tärkeimmästä ja mahtavimmasta, joka sijaitsi tässä kaupungissa ennen tuhoutumistaan tulipalossa. Aleksandrian kirjastosta. Huhu kertoo, että eräs poikaystävistänne, Julius Caesar nimittäin, olisi suutuspäissään tuikannut kyseisen kulttuurinähtävyyden tuleen.

Kleopatra: Hän yritti vain polttaa laivastoamme, se hassuli, mutta liekit pääsivät vahingossa leviämään. Sodassa ja sodankäynnissä kaikki keinot ovat luvallisia.

Kert Oja: Ja että eräs toinen poikaystävistänne, Marcus Antonius, olisi koittanut tuota tuhotyötä lepytellä lahjoittamalla teille 200 000 kirjakääröä uutta kirjastoa varten.

Kleopatra: No lahjana se oli ainakin jotakin sellaista, mitä minulla ei vielä ollut.

Kert Oja: Sanoisitteko hänen tehneen teihin lähtemättömän vaikutuksen tällä suureellisella eleellä?

Kleopatra: No. Sanotaanko näin... että eihän se ole se koko... Vaan se, miten sitä käyttää!

Kert Oja: Hehhehee!

Kleopatra: Hahhahhaa!

Kert Oja: Hihhihhii. Ai että. Te siis perustitte uuden kirjaston tuhoutuneen tilalle, jolloin teitä alettiin pitää yhtenä historian tärkeimmistä kirjastonhoitajista. Se on hienoa, kirjastoja ei voi koskaan olla liikaa. Kuulkaas, nykyaikana kannan taskussani yhdellä pienellä vekottimella enemmän kirjoja kuin mitä kaikkiin maailman kirjastoihin mahtuu!

Kleopatra: Niinkö? Ennenkuulumatonta! Kaikki ihmiset aikananne, rikkaista köyhiin, imeväisistä vanhuksiin, lienevät mitä sivistyneintä väkeä, kun kaikki maailman tieto on aivan heidän sormiensa ulottuvilla. Voin vain kuvitella sitä keskustelun korkeaa tasoa ja älykkyyden loistoa yhteiskunnassanne!

Kert Oja: Ööh, joka tapauksessa…

Kleopatra: Tämä ilahduttaa minua, vihdoinkin kansa, joka arvostaa kirjoitustaitoa ja lukeneisuutta! Saako olla taateli?

Kert Oja: Kiitos! Minun on sanottava, kun tuossa äsken kiertelin kaunista kaupunkianne ja lueskelin seinäkirjoituksia, että olen aina ihaillut hieroglyfejänne. Ne ovat niin koreita ja värikkäitä! Teitä varmaan kiinnostaisi tietää, että kahdentuhannen vuoden kuluttua kirjoitettu viestintä palaa takaisin eräänlaiseen kuvakirjoitukseen. Kas näin: #Egypti #Aleksandria @Kleo OMG!!! Siinä kuvaus tapaamisestamme koko komeudessaan!

Kleopatra: Kuinka…

Kert Oja: Niitä luetaan?

Kleopatra: …julkeatte? Taantua takaperin ihmiskuntana. Kirjoitustaito on se, mikä erottaa meidät eläimistä.

Kert Oja: Tuskin edes sfinksi tietää siihen kysymykseen vastausta.

Kleopatra: Vai niin. Antakaa taatelini takaisin.

Kert Oja: Hyvä on. No niin. Olen täällä tänään oikeastaan siksi, että omassa ajassani käydään kiivasta yhteiskunnallista keskustelua naisjohtajista ja siitä, miten heidän pitäisi vapaa-ajallaan käyttäytyä. Että pitääkö olla asiallinen vapaallakin vai saako ottaa rennommin. Ymmärtääkseni teillä on tapana ottaa rennosti aina kuin mahdollista. Tiedättehän, ei pingoteta turhaan, ei stressiä, ei ongelmia…

Kleopatra: Egyptin ongelmat ovat minun ongelmiani, mutta kyllä, juhlin silloin kun se on mahdollista ja soveliasta.

Kert Oja: Mitä mieltä olette siitä, että maata johtava nainen käy julkisesti tanssimassa siten, että hänen humalainen tanssinsa päätyy kaiken kansan nähtäväksi?

Kleopatra: Minä en koskaan tanssisi kenellekään. En alentuisi sellaiseen. Minulle tanssitaan. Minä olen se, joka katselee. Minä, Kleopatra, Kemetin kuning…

Kert Oja: Mutta jos kuvitellaan, että te joskus innostuisitte tanssahtelemaan julkisesti, ja teitä siitä paheksuttaisiin, mitä ajattelisitte asiasta? Tekisikö teidän julkinen hurvittelunne, ilkamointinne ja hauskanpitonne teistä huonomman johtajan?

Kleopatra: Maan johtajana minä teen mitä minua huvittaa, ja jos se joitakin häiritsee, heitättäisin heidät…

Kert Oja: …krokotiilien syötäväksi, aivan, se on yksi tapa vaimentaa kriitikkonsa. Ehkä on hyvä, että jotkut asiat muuttuvat ajan mittaan… vai onko?

Kleopatra: Onpa omituisia kysymyksiä! Mistä kaikesta voisimmekaan puhua, mitä kaikkia ongelmia voisimmekaan ratkaista, ja teitä kiinnostaa vain jaaritella siitä, miten naispuolinen johtajanne on humalapäissään sattunut töpeksimään. Kuuntele minua tarkasti, sanon tämän vain yhden kerran; kaikki johtajat juhlivat, mutta vain hölmöt johtajat antavat vihamiehilleen tilaisuuden tehdä itsestään narrin! Fiksu osaa naamioitua niin ettei häntä tunnisteta. Sitä varten on peruukkeja ja kasvomaaleja.

Kert Oja: Kasvomaaleja, kyllä vain! Niillä saa ihmeitä aikaiseksi. Omia kasvonpiirteitään voi korostaa tai häivyttää. Esimerkiksi korostaa korkeita poskipäitään, punata huuliaan, kaventaa nenäänsä…

Kleopatra: Nenäänsä?

Kert Oja: Siis tarkoitan, että maalata nenäänsä siten, että se sopii kasvoihin paremmin.

Kleopatra: Miksi nenä ei sopisi kasvoihin? Ja miten teille sattuikin tulemaan mieleen, että juuri nenälle pitäisi tehdä jotakin? Mitä te oikein tuijotatte? Onko kenties minun nenässäni jotakin vikaa?

Kert Oja: Teidän nenänne on jostakin syystä niin iso asia, että se on tehnyt merkittävän kokoisen jäljen historiankirjoihin, tarkoitan, että se on niin suuri, että sen ympäri on vaikea päästä, tarkoitan, että…
 
Kleopatra: Kuinka te julkeatte! Nyt muistankin miten uneni päättyy! Siihen ihanaan hetkeen, kun minun ei tarvitse enää kuunnella tuota teidän iänikuista pälpätystänne! Vartijat! Heittäkää tämä suunsoittaja Niiliin krokotiileille!

Kert Oja: Ei nyt sentään krokotiileille.

Tapaaminen on ohi, enkä tohdi jäädä varmistamaan sitä, unohtaako äkkipikainen faaraotar minut itsestään, kuten normaalisti vierailuillani tapahtuisi. Kävi miten kävi, hän ja hänen hovinsa ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen tällä tutkimusmatkallani läpi aikojen.

Minä lähden palatsista, kintereilläni seuraa henkivartijakaarti miekat paljastettuina, maalari ikuistaa pakoni amforaan ja sistrum soittaa surumielisen sävelmän. Kuljen läpi auringonpaahtaman Aleksandrian, ohi kirjaston, Museionin ja temppeleiden ja olen poissa, matkallani, joka ei katso aikaa, ei paikkaa, matkallani etsimässä järkeä ja mieltä.

 

...

Julkaistu alun perin Rubikonin rannalla -blogissa 1.9.2022